Asuntoni on epämääräisen pimeä loukko, jossa valokuvaus ei onnistu muuta kuin 12 maissa aamupäivällä ja aurinkoisella säällä (eli käytännossä hyvin harvoin).
Huonosti valaistuista kuvista saa kuitenkin 1800-1900-luvun vaihteen tyylisiä kokeiluja, joista pidän erityisesti, koska vanhat valokuvat näyttävät paljon kauniimmilta kuin nykyisen värikuvat.
En ole kovinkaan fotogeneettinen enkä osaa hymyillä kameralle. Suosikkikuviani ovat aina sellaiset, joissa malli katsoo poispäin, on kääntynyt selin tai peittänyt kasvonsa. Kehon kieli tulee näin enemmän esiin. Muita kiinnostavia elementtejä ovat varjot ja peilikuvat.
vakuuttavia kuvia. pidan erityisesti pomegraadi/ huntu kuvista. almost spooky. terveisin,zoja
VastaaPoista