Minä vihaan muotia

Minä vihaan muotia. Muistan vielä sen hetken kun huomasin ajattelevani tällä tavalla ensimmäisen kerran elämässäni. Seisoin Kekäleen nuortenosastolla ja edessäni oli rivi kireitä mustia akryylineuleita räikeänvärisin koristein, minihameita, paljon mustan, oranssin ja kirkkaankeltaisen yhdistelmiä. En halunnut pukeutua sillä tavalla ollenkaan, varsinkin minihameet ja tiukat napapaidat ahdistivat hentoisen ja luonteeltaan vielä varsin lapsellisen teinitytön mieltä. Olen aina ollut hyvin tietoinen siitä, että vaatetus viestittää aina jotakin muille kuin sen kantajalle.

Tuosta on nyt yli 15 vuotta ja olen sittemmin löytänyt oman tyylini jonka koen mukavaksi ja itselleni sopivaksi. Koko vaatekaappini on musta paria khakihousuparia lukuunottamatta. En väitä, että kaikki mikä on muotia on automaattisesti rumaa ja käyttökelvotonta (vain 99%)- jokaisella muotisesongilla on pari juttua, jotka sopivat omaan makuuni, esimerkiksi tämänhetkinen kenkämuoti on minusta parempi kuin pari vuotta sitten kun en meinannut löytää kävelykenkiä ollenkaan. Minä pidän aina maastokuvioista ja armeijahenkisistä vaatteista, joten nyt kun ne sattuvat olemaan muotia pari kuukautta niin hankin niitä äkkiä varastooni. Mutta se ei saa minua vihaamaan muotia yhtään sen vähempää. Hampaani kiristyvät ja piponi tiukentuu automaattisesti aina kun näen Lontoon kadulla oikein muodikkaita pukeutujia - ja heitähän piisaa.


Ei liene sattumaa, että vihaan taas kerran muotia harvinaisen paljon - nythän 90-lukua retrotaan ja nekrotaan kun ei mitään uuttakaan satuta keksimään. Napapaidoissa, trikoissa ja lyhyenlyhyissä farkkushorteissa on jotain suorastaan aggressiivisen mautonta ja rumaa, joka osittain liittyy vaatteiden tiukkuuteen. Tiukat shortsit, trikoot tai jegginsit pingottamassa reisissä ja takalistossa näyttää juuri niin epämukavalta kuin niiden pitäminen tuntuukin. Viime kesänä kukaan ei pitänyt napapaitaa ja nyt katukuva onkin yhtäkkiä täynnä tiukkojen housujen ja tiukan paidan välistä tursuavia vatsamakkaroita.

Yksi muodin seuraamisen huonoimmista puolista on se, että se mikä on muotia ei kuitenkaan sovi suurimmalle osalle populaatiosta. Tämänhetkinen muoti ei välttämättä sovi kenellekään, se näyttää epämukavalta, ei sovi Britannian ilmastoon eikä yleensä hiukan ylipainoisille briteille, se tuo pelkästään negatiivisia mielikuvia, näyttää epäsiistiltä ja epähygieeniseltä. Ja halvalta. Mitä se toki onkin, viimeisimmän muodin mukaiset rätit Primarkista maksavat vain pari puntaa.

Lisäksi muodissa on ärsyttävä sopuliefekti - tuo, että viime vuonna kaikki näyttivät saatananpalvoja-hevareilta väärinpäin olevine risteineen ja mustine piikein koristeltuine asusteineen ja nyt taas 90-luvun grunge-faneilta tai siltä, että ovat karanneet Beverly Hills-sarjan kulisseista. Tuo luo sellaisen vaikutelman, että ihmisillä ei ole persoonallisuutta ollenkaan ja että se vain vaihtelee muotisesongin mukaan.

Kolmas tämänhetkisen nopeasti muuttuvan muodin ongelma on se, että jos sitä haluaa jotakin mikä ei satu juuri nyt olemaan muotia, sitä on lähes mahdotonta löytää. Esimerkiksi minä olen etsinyt mukavia housuja lähes vuoden ajan. En käytä farkkuja (ne tuntuvat ihoani vasten todella epämukavilta). Kesällä käytin kevyitä cargo-housuja koska en parempaakaan keksinyt. Syksyllä annoin periksi ja ostin mustat jegginsit - sääreni ovat niin hennot, että minun päälläni ne näyttävät enemmänkin tiukoilta farkuilta kuin trikoilta. Mukavalta ne eivät silti tunnu missään tapauksessa.
Olen kokeillut varmaankin satoja pareja housuja eri kaupoissa. Joskus ne näyttävät tangossa aivan normaalisti istuvilta, mutta sovituskopissa en pysty edes vetämään niitä ylös asti, koska ne ovat niin tiukat. Painan 44 kg, joten ihmettelen tosissani kenelle nämä housut on oikein suunniteltu, naistenosastolla. Katukuvassa 99% alle 40-vuotiaista naisista pitää housuja, jotka pingottavat liiasta tiukkuudesta kertovia ryppyjä takapuolen ja reisien kohdalla. Shortsisäällä miehillä on mukavasti istuvat, suunnilleen polviin asti ulottuvat shortsit ja naisilla aivan käsittämättömän tiukat ja lyhyet shortsit, joiden kanssa istuminen, ainakaan puistonpenkille, lienee mahdotonta.

Avasin tämän blogin joskus muiden innoittamana vaate-ja tyyliblogiksi, mutta sitten tajusin, että en juurikaan voi sietää vaateblogeja, varsinkaan sellaisia, joissa on paljon kuvia bloginpitäjästä. Tämä tulee siis olemaan anti-muotiblogi, jossa haukun kaiken, joka mielestäni on pielessä pukeutumiskulttuurissamme. Seuraavaksi tulevat olemaan vuorossa ainakin hameen pituuteen liittyvät ongelmat, muotilehdet ja huippumuoti. Luvassa on myös liian paljastavan pukeutumisen haukkumista, jota oikeastaan ehdinkin jo harrastaa, joten slut-shamingia bongaavat, täällä sitä harrastetaan!

tyylihistoriaa - take me back a thousand years

Jos saisin valita aivan vapaasti ja yleinen pukeutumiskulttuuri olisi suunnilleen samanlainen kuin "klaani"-sarjassa (eli kaikki käy pellenpuvusta cybervetimiin ihan arkiasuna), pukeutuisin keskiaikaisiin vaatteisiin päivittäin. Keskiaikainen tyyli saattaa hyvinkin olla koko pukeutumisen historiassa ainoa, joka on sekä mukava, että näyttää hyvältä. Olin kerran viikon ajan keskiaikatapahtumassa, jossa pukeuduin joka aamu samaan pellavamekkoon ja olo oli raikas ja mukava, vaikka hihat ulottuivat lähes sormenpäihin ja lämpotila oli yli kahdenkymmenen.

Keskiaikainen perusvaatetus koostui alusmekosta ja päällysmekosta. Kumpikin oli yleensä pellavaa, päällysmekko joskus myos villaa. Fiineillä ihmisillä oli toki silkkejä ja samettejakin. Alusmekko oli hyvin vartalonmyotäinen ja päällysmekko väljempi. Päällysmekosta oli erilaisia versioita - leveähihainen, lyhythihainen, hihaton jne. Asusteina käytettiin voitä ja solkia ja jokainen naimisissa oleva nainen (sekä tietysti vanhatpiiat) pitivät päähinettä. Yleisin päähine oli valkoinen pellavahuntu, jonka alta roikkuivat pitkät palmikkokampaukset. Osa päähineistä oli vannemaisia tai pillerihattuja, joihin huntu oli kiinnitetty.




















Yksi syy keskiaika-innostukseeni ovat prerafaeliittien maalaukset. Keskiaikaisessa mekossa on vain jotain sellaista samaan aikaan ylevää ja kuitenkin luonnollista - myohempien aikakausien "huippumuoti" kun väänsi vartalon aivan kummalliseksi eikä ikinä näyttänyt soveliaalta muuhun kuin palatsin kullatuilla huonekaluissa istumiseen. Mielikuvissa keskiaikaiset vaatteet yhdistyvät ritareihin, taruolentoihin ja kukkaniittyihin. Usein kun näen oikein kauniin metsämaiseman tai kukkaniityn haaveilen siitä, miten hienolta tuntuisi ja näyttäisi juoksennella siellä täyspitkässä
mekossa, hiukset hulmuten. Joskus sitä tietenkin kokeileekin...
































Sain inspiraation tähän pellavamekkoon tuosta ylinnä olevasta maalauksesta. Oikeasti tällaisen alla kuuluu olla toinen, tiukkahihainen mekko, koska naisten käsivarret paljastuivat vasta 1700-luvulla. Elokuvissa usein on sellaisia leveähihaisia mekkoja, joista käsivarret vilkkuvat suorastaan säädyttomästi. Myos kaula-aukko oli pieni, ainakin alusmekossa.






































Tämä punainen mekko on malliltaan edellistä parempi, mutta hintasyistä tehty puuvillasta, eli ei siinä mielessä kovinkaan autenttinen. Tähän kuului alunperin hieno samettinen päähine ja huntu, mutta ne on lahjoitettu äidin päiväkotiin muuton yhteydessä...

Keskiaika on inspiroinut minua myos kirjontatoissä ja teinkin näitä neitoja yhdessä vaiheessa useampia. Kokeilin ihan aitojakin keskiaikaisia tekniikoita laukkuun, jota väänsinkin kunnes terveys petti (en selkävaivojen takia saisi kirjoa kovinkaan pitkään)
Ja kyllä tätä sitten tehtiinkin.

Nyt keskiaikakuume on alkanut vaivaamaan uudestaan ja suunnittelen -the puvun- tekemistä, kaiken taiteen sääntojen mukaan, pellavasta ja villasta, upeasti koristeltuna, vyollä, päähineellä ja vaikka millä. Värinä voisi olla vieläkin tuo tummanpunainen, hopeisella ja murretun roosalla kirjailtuna...

Myonnettäkoon vielä, että osa keskiajan lumoa johtuu viitoista. Sekä miehet, että naiset pitivät erilaisia viittoja, ja jokainen joka on kävellyt läpi nykyaikaisen kaupungin keskustan musta, hupullinen viitta yllä, tietää millainen salaperäisyyden ja vallan tunne siitä tulee. Minulle hupullinen viitta on yksi maailman kauneimmista, kiehtovimmista ja jopa eroottisimmista vaatteista. Ihan oikeasti. Hupulla tai ilman, kuten alla olevasta patsaasta huomaamme.




















Miten keskiaikaisia elementtejä sitten voi käyttää nykyaikana teemapäivien ja metsäniityllä tanssimisen ulkopuolella?
Goottisivustojen "medieval" osastoa satiini- ja loimusametti-tyyliin kannattaa karttaa kuin mustaa surmaa. Muutenkin tuo keskiaika-fantasia-osasto on hiukan epäilyttävää. Joitakin vaatteiden malleja ja leikkauksia, koristeita, kirjailuja ja teemoja voi siirtää moderniin vaatetukseen, mutta siinä menee yllättävän helposti hippeilyn puolelle. Keskiaikaisia kirjontatoitä kannattaa käydä katsomassa museoissa ja inspiroitua niiden yksinkertaisesta kauneudesta. Ne eivät ole kovinkaan tyyliteltyjä, joten niistä voi tunnistaa oikeat kukat ja eläimet (tarueläimiä unohtamatta).

Wanhoja waatteita - kuvakokoelma

Asuntoni on epämääräisen pimeä loukko, jossa valokuvaus ei onnistu muuta kuin 12 maissa aamupäivällä ja aurinkoisella säällä (eli käytännossä hyvin harvoin).
Huonosti valaistuista kuvista saa kuitenkin 1800-1900-luvun vaihteen tyylisiä kokeiluja, joista pidän erityisesti, koska vanhat valokuvat näyttävät paljon kauniimmilta kuin nykyisen värikuvat.
En ole kovinkaan fotogeneettinen enkä osaa hymyillä kameralle. Suosikkikuviani ovat aina sellaiset, joissa malli katsoo poispäin, on kääntynyt selin tai peittänyt kasvonsa. Kehon kieli tulee näin enemmän esiin. Muita kiinnostavia elementtejä ovat varjot ja peilikuvat.

Wanhat waatteet - älä tee tätä kotona

Pelastin paikallisesta retrokaupasta 1910-luvun puseron. Nyt minulla on sekä wanha hame, että yläosa. Otin muutamia kuvia ja varastoin vaatteet odottamaan putsaamista. Ne kaikki pitäisi imuroida ja puseron pitsikaulus korjata. Se on revennyt osittain niin pahasti, että tulen kiinnittämään siihen mustan tukikankaan, joka pitää jäljelle jääneet pitsit koossa. Hinta oli 45£, mikä oikeasti on varmaan lähes 100 vuotta vanhasta vaatteesta aika vähän. Eipä se paljon voisi maksaakaan, koska se ei ole niin hyväkuntoinen, kuin mitä keräilijät yleensä hankkivat.

Puseron malli ja materiaali ovat aivan ihastuttavat. Ja se istui aivan täydellisesti! Tietenkään näin vanhoja vaatteita ei saisi oikeasti laittaa päälle, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Pidin paidan alla pitkähihaista paitaa, ettei se koskettaisi ihoa. Kunpa Edwardin aikainen tyyli tulisi vielä uudestaan muotiin!