Dark Past Dark Future

Aikuista ja Asiallista

2011-10-21T14:47:00.000-07:00

Aloittaessani yliopiston pidin mustiksivärjättyjä hiuksiani saparoilla ja käsilaukkunani toimi

Seppälän alennuksesta mukaan tarttunut laukku,

jossa oli ristissä olevat luut ja pupunpää koristeena.

Viime talvena taas kolmekymppispäivien lähestyessä
aloin pohtia miten voisin yhdistää oman makuni aikuisempaan tyyliin.

Tavoitteena on se, että minulta ei

K-18-elokuvaa ostaessa kysyttäisi papereita (Kuten viime viikolla)

Englannissa näkee paljon ryppyisiä ja kadulla mainoskylttejä

kantavia punkkarivanhuksia.

He toimikoot meille muille vaihtoehtoisille pukeutujille

varoittavana esimerkkinä

ei ole kovinkaan fiksua tatuoida, lävistää ja pukea itsensä ulos

tyomarkkinoilta pahimpaan lama-aikaan

Toisaalta valtakulttuurin käsitys aikuisesta pukeutumisesta

ei sekään ole välttämättä sen kypsempi -

Aikuisen naisen univormu on usein farkut ja merkkilaukku.

Mikä Louis Vuittonista tekee sen aikuisemman

kuin goottimuodista?

No, jo kampauksella, helmojen pituudella, silhuetilla

ja asusteilla saa paljon aikaan. Aikuiseen goottityyliin,

jota joskus kutsutaan "corporate gothiksi" sopii

siisti kampaus, polvipituinen hame, vaatimaton asustautuminen

ja meikki. Ehdottomasti kiellettyjen listalla ovat saparot,

ernu-sukat :), tyllihameet arkipäivänä, hassunhauskat asusteet jne

lisäksi olen vaihtamassa lolitasta astetta aristokraattisempaan tyyliin.

Klubille yms voi tietenkin mennä vaikka

muovisuikaleet päässä ja itse askarrellut silmäripset silmissä-

ja niin minä menenkin.

Blogin aktivointi

2011-10-20T15:04:00.000-07:00

Pitkän hiljaisuuden jälkeen aktivoin taas blogin ja yritän olla aktiivinen päivittäjä. Matkustin tänä kesänä häämatkalle Japaniin, jossa pääsin toteuttamaan kaikki goottishoppailuhaaveeni - tosin second hand-versiona taloussyistä :)

Aloitan huomenna pohtivalla kirjoituksella siitä, miten kolmekymppinen voi yhdistää goottimaun aikuiseen ja asialliseen pukeutumiseen ja mitkä vaatteet ovat sitten Britanniaan muutettuani päätyneet kirpputorille ikäiselleni sopimattomina! Tämä on joskus kiistelyä herättävä aihe, enkä missään tapauksessa ole sitä mieltä, että ikäiseni olisi liian vanha pukeutumaan gootti-tai j-tyyleihin - kyse on siitä, miten muuttuvassa elämäntilanteessa kannattaa tehdä kompromisseja pukeutumisen suhteen, jos urasuunnitelmat ovat jotain muuta kuin "struggling artist"-ura vaihtoehtokaupunginosassa.

Mainostan myos tässä itseäni - olen aloittanut oman "kaupan" Zazzle- verkkokaupassa ja myyn siellä suunnittelemiani kortteja sekä tavaraa T-paidoista mukeihin ja magneetteihin. Pyrin suunnittelussani goottiestetiikkaan, joka ei ole liian pin up-henkinen ja käytän kaikenlaista materiaalia inspiraationa: ottamania valokuvia Pariisilaiselta hautausmaalta, victoriaanisia fashion plate-kuvia ja tämän viikonlopun jälkeen tulen lisäämään vielä itse maalaamiani kuvia. Käykää tutustumassa!

create & buy custom products at Zazzle

Viktoriaanista koneilua

2010-04-19T02:49:00.001-07:00

Steampunk tuntuu elävän nyt nousukautta täällä Englannissa - viimeisimmässä London Expo super-geeky-rahat-pois-tapahtumassa Lontoolaisella Steampunk-seuralla oli oma pieni osasto, ja aihetta liippaavaa kirjallisuutta, sarjakuvia ja elokuvia on jatkuvasti enemmän. Varsinkin englanninkielisen spefikirjallisuuden päälikansitaiteena se tuntuu nyt olevan "se juttu", ehkä koska näyttää jotenkin laadukkaalta ja tyylikkäältä vaikka kultakirjainten ja poseeraavien haltioiden jälkeen.

Brightonin goottiskene on kauniisti sanottuna avuton, mutta steampunkiin liittyen täällä on yllättävän paljon pienimuotoisia myyjäisiä ja tapahtumia, joista yhdestä loysin tuon Lovecraft-rintakoruni. Itse pidän kovasti tästä tyylistä, useastakin syystä: Siinä käytetään useita metalleja ja metallivärejä sekaisin tavalla, joka vielä näyttää hyvältä. Olen nimittäin jo hivenen kyllästynyt pelkkiin hopeakoruihin! Pidän myos 1800-luvun koneista ja 1800-luvusta noin muutenkin - olin hyvin vaikuttunut, kun London Expossa steampunk-osaston herrasmiehet todella käyttäytyivät herrasmiesmäisesti avaten ovia ja kumartaen hattua kohottaen naispuolisille messuvieraille. Osastolla oli näytillä mitä hienompia koneita, vaatteita ja asusteita.

Mitä olen tuotteita tähän asti katsellut myyjäisissä, laatu on ollut yleensä parempaa kuin goottikojuissa. Toisaalta tietysti näin materiaalinatsin silmään on pistänyt muutama kiiltävästä satiinista tehty viktoriaaninen mekko ja myytävissä koruissa on ollut myos

suuria laadullisia eroja. Täällä Brightonissa vaikuttaa nuorimies, joka ostaa kirpputoreilta vanhoja kellokoneita ja muuta romua ja tekee niistä steampunk-koruja, joiden mukana tulee selostus lähes jokaisen korunosan alkuperästä. Tuollaista voi vain ihailla!

Viktoriaanisena aikana muuten todellakin kiinnitettiin huomiota koneiden esteettiseen puoleen. Esimerkiksi Finlaysonin museosta loytyvä entinen tehtaan hoyrykone on todellinen taideteos, jota olen käynyt ihailemassa moneen kertaan. Ehkä "steampunkein" juttu, joka tulee mieleen aidolta 1800-luvulta on se, että sähkolampputekniikan kehittyessä pieniä valoputkia käytettiin jopa balettiesityksissä, ballerinoihin kiinnitettynä. Alan puolesta olen aina kiitollinen siitä, kun jokin historiallinen aikakausi nostetaan nuorten tietoisuuteen, tuli sen sitten muodin, viihteen tai alakulttuurien kautta.

Värianalyysi

2010-04-02T05:21:00.000-07:00

Muistin taas tämän aiheen, kun luin värianalyysista

ja siitä, millaiset värit sopivat kenellekin minua paljon

aktiivisemmasta ja reipashenkisemmästä "Fisumandias"-blogista.

Minä olen käynyt kymmenisen vuotta sitten värianalyysissä

ja sen mukaan olen "kevättyyppi".

Upea Photobooth-ohjelmani, vaikka onkin hauska leikkikalu,

ei tallenna eksoottista kauneuttani kovinkaan tarkasti

ja saa kalpean naamani entistäkin valkoisemmaksi.

Olen ihan käsivartta muiden ihoon verraten huomannut, että olen keltainen.

En rusketu, vaan kellastun.

Silmien ja hiusten väri on näissä kuvissa aika oikea-

nyt kun olen päässyt hiusväreistä eroon,

alta on paljastunut tuollainen vaaleanruskea,

joka on aika lämmin, kullanruskeaan taittuva.

Näytän karmealta, jos värjään hiukset punaiseksi

(onneksi olen hukannut ne kuvat) ja huomattavan, sairaalloisen kalpealta,

jos värjään hiukset mustiksi tai hyvin tummanruskeiksi

(kuten viime vuosina).

Kevättyypille sopii kuulemma beige, turkoosi ja muut tosigootit värit.

Mustaa ei saisi pitää ollenkaan, vaan korvata se tummanruskealla tai

"laivastonsinisellä"

Kuulostaa mitä sopivimmalta sellaiseen tyyliin, joka istuu yhteen

huvipursien ja coctail-kutsujen kanssa.

99% vaatekaapistani on mustaa.

En siis noudata milloinkaan värianalyysiä vaatehankinnoissa.

Hiusten ja meikkien kanssa olen huomannut, että näytän paremmalta

(siis terveemmältä)k evään sävyissä ja jos jätän hiukseni luonnonvärisiksi.

Sain aikoinaan tekstiilialaa opiskellessani hyvän neuvon väriopin opettajalta:

Vaatteet kannattaa valita sen mukaan,

mitä tuntuu "omalta" luonteen puolesta, ei analyysien mukaan.

Jos olet kevättyyppi, mutta et voi kuvitella pukeutuvasi beigeen,

valitse sellaiset värit, jotka vetoavat sinuun kaupan vaatetangossa.

Kaikesta tästä uhosta huolimatta

innostuin kun näin ensimmäisen kerran steampunk-tyyliin

pukeutunutta väkeä London Expossa.

Vihdoinkin hieno tyyli, jossa käytetään ruskeaa ja kullanväriä!

dark news

2010-01-27T04:45:00.000-08:00

I am sorry about the long silence. Computer broke, files disappeared, life became empty and hollow and the repair shop is still holding my computer, unfixed, for unknown reasons. Britain is a bit like Mediterranean country in this sense. Things happen when they happen. I'll fix it by Monday can mean any Monday, not necessarily the next one.

But Oh Joy! I am now an owner of brand new MacBook. It works smoothly. It's shiny and light and cute.

So this blog can continue it's dark path.

Since the last entry, I've gotten engaged and now wear a simple silver ring

Gustave Dore knows how I feel about it!

tyylihistoriaa - take me back a thousand years

2010-01-06T09:01:00.000-08:00

Jos saisin valita aivan vapaasti ja yleinen pukeutumiskulttuuri olisi suunnilleen samanlainen kuin "klaani"-sarjassa (eli kaikki käy pellenpuvusta cybervetimiin ihan arkiasuna), pukeutuisin keskiaikaisiin vaatteisiin päivittäin. Keskiaikainen tyyli saattaa hyvinkin olla koko pukeutumisen historiassa ainoa, joka on sekä mukava, että näyttää hyvältä. Olin kerran viikon ajan keskiaikatapahtumassa, jossa pukeuduin joka aamu samaan pellavamekkoon ja olo oli raikas ja mukava, vaikka hihat ulottuivat lähes sormenpäihin ja lämpotila oli yli kahdenkymmenen.

Keskiaikainen perusvaatetus koostui alusmekosta ja päällysmekosta. Kumpikin oli yleensä pellavaa, päällysmekko joskus myos villaa. Fiineillä ihmisillä oli toki silkkejä ja samettejakin. Alusmekko oli hyvin vartalonmyotäinen ja päällysmekko väljempi. Päällysmekosta oli erilaisia versioita - leveähihainen, lyhythihainen, hihaton jne. Asusteina käytettiin voitä ja solkia ja jokainen naimisissa oleva nainen (sekä tietysti vanhatpiiat) pitivät päähinettä. Yleisin päähine oli valkoinen pellavahuntu, jonka alta roikkuivat pitkät palmikkokampaukset. Osa päähineistä oli vannemaisia tai pillerihattuja, joihin huntu oli kiinnitetty.

Yksi syy keskiaika-innostukseeni ovat prerafaeliittien maalaukset. Keskiaikaisessa mekossa on vain jotain sellaista samaan aikaan ylevää ja kuitenkin luonnollista - myohempien aikakausien "huippumuoti" kun väänsi vartalon aivan kummalliseksi eikä ikinä näyttänyt soveliaalta muuhun kuin palatsin kullatuilla huonekaluissa istumiseen. Mielikuvissa keskiaikaiset vaatteet yhdistyvät ritareihin, taruolentoihin ja kukkaniittyihin. Usein kun näen oikein kauniin metsämaiseman tai kukkaniityn haaveilen siitä, miten hienolta tuntuisi ja näyttäisi juoksennella siellä täyspitkässä
mekossa, hiukset hulmuten. Joskus sitä tietenkin kokeileekin...

Sain inspiraation tähän pellavamekkoon tuosta ylinnä olevasta maalauksesta. Oikeasti tällaisen alla kuuluu olla toinen, tiukkahihainen mekko, koska naisten käsivarret paljastuivat vasta 1700-luvulla. Elokuvissa usein on sellaisia leveähihaisia mekkoja, joista käsivarret vilkkuvat suorastaan säädyttomästi. Myos kaula-aukko oli pieni, ainakin alusmekossa.

Tämä punainen mekko on malliltaan edellistä parempi, mutta hintasyistä tehty puuvillasta, eli ei siinä mielessä kovinkaan autenttinen. Tähän kuului alunperin hieno samettinen päähine ja huntu, mutta ne on lahjoitettu äidin päiväkotiin muuton yhteydessä...

Keskiaika on inspiroinut minua myos kirjontatoissä ja teinkin näitä neitoja yhdessä vaiheessa useampia. Kokeilin ihan aitojakin keskiaikaisia tekniikoita laukkuun, jota väänsinkin kunnes terveys petti (en selkävaivojen takia saisi kirjoa kovinkaan pitkään)
Ja kyllä tätä sitten tehtiinkin.

Nyt keskiaikakuume on alkanut vaivaamaan uudestaan ja suunnittelen -the puvun- tekemistä, kaiken taiteen sääntojen mukaan, pellavasta ja villasta, upeasti koristeltuna, vyollä, päähineellä ja vaikka millä. Värinä voisi olla vieläkin tuo tummanpunainen, hopeisella ja murretun roosalla kirjailtuna...

Myonnettäkoon vielä, että osa keskiajan lumoa johtuu viitoista. Sekä miehet, että naiset pitivät erilaisia viittoja, ja jokainen joka on kävellyt läpi nykyaikaisen kaupungin keskustan musta, hupullinen viitta yllä, tietää millainen salaperäisyyden ja vallan tunne siitä tulee. Minulle hupullinen viitta on yksi maailman kauneimmista, kiehtovimmista ja jopa eroottisimmista vaatteista. Ihan oikeasti. Hupulla tai ilman, kuten alla olevasta patsaasta huomaamme.

Miten keskiaikaisia elementtejä sitten voi käyttää nykyaikana teemapäivien ja metsäniityllä tanssimisen ulkopuolella?
Goottisivustojen "medieval" osastoa satiini- ja loimusametti-tyyliin kannattaa karttaa kuin mustaa surmaa. Muutenkin tuo keskiaika-fantasia-osasto on hiukan epäilyttävää. Joitakin vaatteiden malleja ja leikkauksia, koristeita, kirjailuja ja teemoja voi siirtää moderniin vaatetukseen, mutta siinä menee yllättävän helposti hippeilyn puolelle. Keskiaikaisia kirjontatoitä kannattaa käydä katsomassa museoissa ja inspiroitua niiden yksinkertaisesta kauneudesta. Ne eivät ole kovinkaan tyyliteltyjä, joten niistä voi tunnistaa oikeat kukat ja eläimet (tarueläimiä unohtamatta).

Wanhoja waatteita - kuvakokoelma

2009-12-09T15:00:00.001-08:00

Asuntoni on epämääräisen pimeä loukko, jossa valokuvaus ei onnistu muuta kuin 12 maissa aamupäivällä ja aurinkoisella säällä (eli käytännossä hyvin harvoin).
Huonosti valaistuista kuvista saa kuitenkin 1800-1900-luvun vaihteen tyylisiä kokeiluja, joista pidän erityisesti, koska vanhat valokuvat näyttävät paljon kauniimmilta kuin nykyisen värikuvat.
En ole kovinkaan fotogeneettinen enkä osaa hymyillä kameralle. Suosikkikuviani ovat aina sellaiset, joissa malli katsoo poispäin, on kääntynyt selin tai peittänyt kasvonsa. Kehon kieli tulee näin enemmän esiin. Muita kiinnostavia elementtejä ovat varjot ja peilikuvat.

Wanhat waatteet - älä tee tätä kotona

2009-12-09T14:25:00.000-08:00

Pelastin paikallisesta retrokaupasta 1910-luvun puseron. Nyt minulla on sekä wanha hame, että yläosa. Otin muutamia kuvia ja varastoin vaatteet odottamaan putsaamista. Ne kaikki pitäisi imuroida ja puseron pitsikaulus korjata. Se on revennyt osittain niin pahasti, että tulen kiinnittämään siihen mustan tukikankaan, joka pitää jäljelle jääneet pitsit koossa. Hinta oli 45£, mikä oikeasti on varmaan lähes 100 vuotta vanhasta vaatteesta aika vähän. Eipä se paljon voisi maksaakaan, koska se ei ole niin hyväkuntoinen, kuin mitä keräilijät yleensä hankkivat.

Puseron malli ja materiaali ovat aivan ihastuttavat. Ja se istui aivan täydellisesti! Tietenkään näin vanhoja vaatteita ei saisi oikeasti laittaa päälle, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Pidin paidan alla pitkähihaista paitaa, ettei se koskettaisi ihoa. Kunpa Edwardin aikainen tyyli tulisi vielä uudestaan muotiin!

Lovecraft

2009-12-06T10:02:00.000-08:00

Kävin eilen pienillä Steampunk-markkinoilla ja loysin ihastuttavan rintakorun ja pienen taulun kojusta, jonka pitäjä oli "Octopus Emporium"

Olen kova Lovecraft-fani, joten olisin ostanut mitä tahansa herran vakavalla kasvokuvalla varustettua tai lonkerollista. Ei maailmassa montaa ihmistä olekaan, joiden kasvoilla koristettua rintakorua suostuisin pitämään, Lovecraft on yksi harvoista ja valituista.

Muita viime ajan ostoksiani on tämä kirjanen suruetikettiin ja rakkauteen liittyvistä koruista sekä maailman hienoin kalenteri ensi vuodeksi. Tuo kuva on niin hieno, että ostin saman sarjan muistikirjan. Wanhat kirjat-printillä olisi saatavilla myos kaikkea kynäkoteloista hyllypaperiin. Kuvan yläkulmassa pilkahtavat vielä ex librikseni. Olin pitkään sitä mieltä, että ex librikset valmistetaan itse, mutta laiskuus voitti ja ostin omani kirjaston lahjataravakaupasta. Omissani lukee "From the Modest Collection of" eli ei muuta kuin liimailemaan niitä suosikkikirjoihin. Minulla on jo aivan liikaa kirjoja, yritän hillitä ainakin pokkarihankintoja. Jossain vaiheessa suunnittelen kyllä vielä sen ex libriksenkin.

To meet or not to meet

2009-11-24T17:33:00.000-08:00

Taidan olla jo aika lähellä sitä loli-ihannetta, jossa hentoinen posliininukke pitsimekossa juttelee ruusupuskilleen tai jukkapalmuilleen. En nimittäin ole käynyt miitissä todella pitkään aikaan.
Periaatteessa pidän miiteistä - siis Suomessa, jossa loliporukasta loytyi paljon mukavia tuttavuuksia. Oli kivaa laittautua kunnolla, mennä piknikille ja jutella Lost Soulsista sun muusta (vähemmän) henkevästä.

Täällä Englannissa yritin aluksi mennä mukaan paikallisiin mitteihin. Ne päättyivät väistämättä junasählinkiin ja paleluun vesisateessa, koska ne pidettiin useimmiten Lontoossa ja Lontoossa minne tahansa kohteeseen päätyminen on suunnattoman tyon takana, verrattuna mihin tahansa Suomen pikkukaupunkeihin (Helsinki mukaanlukien) Lisäksi, brittilolit täällä ovat jotenkin - no - erilaisia, joukossa on kaikin tavoin mahdollisimman eksentrisiä "vaihtoehtomalleja" jotka suhtautuvat aika ylimielisesti meihin tavallisiin harrastelijoihin.

Loleilun muuttuminen sosiaalisesta aktiviteetista individualistiseksi eskapismiksi, jossa pukeudun rimpsumekkoon yliopistoa tai vaikka koti-iltaakin varten on toisaalta ihan mukavaa. En ole kuitenkaan vielä korvannut kaikkea sosiaalista elämää huonekasveilla, kuten Novala kuulemma joskus ehdotti. En voi edes täyttää kotiani kukkakuoseilla, vanhoilla pitseillä ja nukeilla, koska silloin saattaisin vahingossa sisustaa miehen ulos asunnosta. Yksinloleilu on tietysti muuttanut tyyliä casualimpaan - parasta lolia on se, että tuntee olonsa prinsessaksi, mutta onnistuu samaan aikaa välttämään utelut mahdollisista polttareista.

Haaveilen silti suuremman luokan miitistä Suomessa, mieluiten vanhassa kartanossa keskellä ruusutarhaa tai synkään metsää.

Baskeri, talvitakki ja outo museo

2009-11-22T15:09:00.000-08:00

Koristelin muutama päivä sitten tavallisen villabaskerin loliuskottavaksi. Hintaa koko projektille kertyi 6£ (baskerin hinta 4£ ja villalanka 2£), koska samettinauhat, puuvillapitsit ja mustat lasihelmet minulla oli valmiiksi hyllyssä. En enää muistanut, miten tavallinen tupsu askarrellaan, mutta äkkiä sen oppi uudestaan kun loysi ohjeet.

En ole pitkään aikaan ostanut villalankaa, joten käsityokaupassa kului jokunen tovi sopivaa etsiessä, Järkytyksekseni lähes puolet langoista kaupassa oli akryyliä. Se materiaali pitäisi kieltää lailla!

Muutenkin talvivaatetus on nyt kunnossa, koska sain hankittua uuden talvitakin. Koko kaupungin käsittävän metsästysretken jälkeen loysin vihdoinkin omaa kokoa ja hienoa mallia olevan takin "Velvet"-nimisestä kaupasta, joka on varsinainen naisten paratiisi (esittelen tuon tarkemmin "Lolishoppailua Brightonissa" -viestissäni, jahka saan sen kirjoitettua.)

Kävin vähän aikaa sitten paikallisessa pikkumuseossa, jonka näyttelytilasta 99% oli omistettu täytetyille linnuille. Hiukan ikävystyttäväksi käyvän päänäyttelyn lisäksi museossa oli kuitenkin hauska 1800-luvun luonnontieteilijä-huone ja perhoskokoelma. Sekä väärennetty merenneidon luuranko. Näyttelyn esineet ovat 1800-luvulla eläneen harrastajan yksityiskokoelmista.

Teemat 1 : Lintuhäkki

2009-11-18T08:57:00.000-08:00

Eräs monista suosikkiteemoistani printeissä, koruissa ja koriste-esineissä on lintuhäkki. Se on siro, koristeellinen ja se muistuttaa Andersenin saduista ja viktoriaanisesta sisustuksesa. Se saattaa olla synkkä tai optimistinen. Joidenkin mielestä se on ahdistava, mutta minusta se ei ole mikään vankila vaan pikemminkin mahdollisuus vapauteen. Saduissakin linnut lentävät lopussa ulos häkeistään.

Häkki sopii moniin tyyleihin ja eräässä miitissä sekä minä että kokonaan vaaleanpunaiseen sonnustautunut sweet-loli riiputimmekin samaa häkkikorua kaulassa (2£ Debenhamin lastenosastolta)

Alunperin häkkikoru oli aivan liian kiiltävän ja halvan
tekohopeinen (mikä 2£ hinnalla on toki ymmärrettävää), joten sivelin siihen hennosti mustaa kynsilakkaa pesusienenpalalla. Sen sisällä on pieni metallilintu.

Tämä lintuhäkki on pienempi riipus Accessorize-koru/sälä-liikkeestä. Sen sisällä on pieni metallilintu, mutta ketjusta riippuu myos vapaana liihotteleva lintu, houkuttelemassa kaveriaan ulos...

Koristelintuhäkissäni istuu minun vuosia sitten tekemäni pikku patsas ja siihen on pistelty Halloween-sesongin mustia kangasruusuja. Oikeasti minulla on suuria suunnitelmia häkin suhteen - aion rakentaa sinne pienen 1800-luvun opiskelijanuorukaisen huoneen vanhojen kauhutarinoiden hengessä : pehmustettu nukkekodintuoli, kynttilänjalkoja, pahaenteisiä miniatyyrimaalauksia, hylly, josta loytyisi pieniä kirjoja (mm Necronomicon). Tuo pienempi siivekäs patsas, joka näkyy kuvissa on osa tuota projektia. Minulla on on nukkekodintuoli (joka odottaa pehmustamista), pieni teline ja miniatyyrikanvas (joka odottaa maalausta). Sain idean tähän nukkekotikirjasta, jossa tällaiseen lintuhäkkiin on sisustettu ihastuttava 1800-luvun kesähuvimaja.

Dark Past Dark Future esittäytyy

2009-11-16T09:25:00.000-08:00

Seuraan useita muoti/tyyliblogeja internetin ihmemaailmassa, mutta en ole vielä tormännyt varsinaisesti suomenkieliseen gothic lolita- blogiin. Tämä voi tietysti johtua siitä, että kyseinen tyyli on auttamattomasti passe, ja että saatan hyvinkin olla ainoa lajissani - ainakin aikuisista lolitoista.

Tämä blogi on omistettu gothic lolitalle, eri goottityyleille ja yleisesti synkähkolle estetiikalle pukeutumisessa ja sisustuksessa. Aiheita ovat lolitan lisäksi eri goottityylit, cyber, steampunk, kiinalaiset vaatteet ja tyylit, muodin historia ja se, miten aivan tavallisten kauppojen valikoimista (täällä Englannissa termi lienee "High Street") voi loytää omaan tyyliin sopivia vaatteita ja asusteita. Luvassa on myos kirpputorivertailuja, DIY-osasto, opas Brightoniin tulevalle shoppailijalle, pohdintaa nykymuodin huonosta laadusta, materiaaleista ja Länsimaiden Perikadosta (vitsi, vitsi). Ikuisuusprojektini on yrittää käyttää nyt jo muodin historiaan jääneitä asusteita ja vaatteita ilman, että näytän liveroolipelaajalta. Jotain mission onnistumisesta kertoo se, että muutama vuosi sitten ohikulkijat luulivat käsin tekemääni ryijymuhvia kaniiniksi.

Jossain vaiheessa varmaan tulen myos itse varmuuteen siitä, mikä on "Dark Past Dark Future"